[Julkaistu alunperin toisella blogialustalla 26.3.2017)
Jos hän olisi tiennyt mitä tapahtuisi, hän olisi miettinyt kaksi kertaa ennen kuin painoi nappia. Nyt oli myöhäistä. Pommi oli räjähtänyt.
138 merkkiä. Hieman tarinankaarta, draamaa koukutukseksi. Nopeaa ja suppeaa. Twitter-aikakauden tarinankerrontaa.
Puhun tietenkin Twitter-tarinoista.
Twitter – sosiaalisen median palvelu, jossa viestitään 140 merkin twiiteillä – on muodostunut erityisesti englanninkielisessä maailmassa loistavaksi välineeksi kokeilla uusia tarinankerronnan muotoja.
Twitter on mielenkiintoinen somekanava erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin, Twitter-viestintä on vakiintunut julkiseksi siitä huolimatta, että viestin rajaaminen tietylle joukolle on myös mahdollista. Jos Facebook on tarkoitettu ennen kaikkea tuttavapiirin väliseen viestintään, Twitter on nykyajan julkinen foorumi, jossa kenen tahansa on mahdollista viestiä kenen tahansa toisen käyttäjän kanssa. Twitter-tarinoilla on mahdollista tavoittaa suuri määrä ihmisiä.
Toiseksi, Twitter viestintä on nopeaa. Palvelun suomenkielinen slogan kuuluu: ”Twitter. Se tapahtuu nyt.” Nopeus ja ajankohtaisuus tekevät Twitteristä kirjoitusfoorumin, jossa lukija voi seurata kirjoitusprosessia silloin kun se tapahtuu, livenä. Kyseessä on kirjoitustapahtuma tai performanssi, jonka lopputuotoksena tarina syntyy.
Millainen sitten on Twitter-tarina ja miten se kirjoitetaan? Minusta keskeistä on se, että tarina on kirjoitettu nimenomaan Twitteriin. Ei siis niin, että valmis tarina pätkittäisiin sopiviin noin 140 merkin pätkiin ja julkaistaisiin. Ihminen pyrkii useimmiten sopeuttamaan kirjoittamistaan käyttämänsä välineen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Tästä syystä Twitter-tarinoista on tullut aivan oma kirjallisuuden muotonsa, joka poikkeaa esimerkiksi painetusta novelleista.
Twitter-tarina voi olla jatkokertomus, eli koostua useista peräkkäisistä twiiteistä. Hyvä esimerkki on Jennifer Eganin Black box, jonka New Yorker Fiction twiittasi. Olen bongannut myös useampia jännitystarinoita jatkokertomuksina. Muoto sopii erityisen hyvin jännittäviin teksteihin, sillä twiittien ilmestymistiheys johtaa siihen, että lukija joutuu aina hiukan odottamaan seuraavaa käännettä. Twiittien reaaliaikaisuus luo illuusion siitä, että tarinan tapahtumat ovat käynnissä juuri nyt, parhaillaan.
Lisää tekstejä pääset lukemaan hashtagilla #twitterfiction.
Twitterissä on julkaistu myös todella hyviä yhden twiitin mittaisia kaunokirjallisia tekstejä, eli hyvin lyhyttä proosaa tai runoutta. 140 sanaa tuo kirjoittajalle haastetta samaan tapaan kuin mitalliset tekstit, esimerkiksi haiku. Lyhytproosassa vertailukohtana voisi olla myös sadan sanan raapaleet, tosin Twitterissä teksti on vieläkin lyhyempi.
Twitter on kuuluisa parodia-tileistä. Tilin voi luoda fiktiiviselle henkilölle, esineelle tai vaikka filosofiselle jäävuorelle. Vain mielikuvitus on rajana. Sitten vain twiittailemaan kuvitteellisen hahmon nimissä. Henkilöhahmoon samaistumista parhaimmillaan; sopii hyvin myös kirjoitusharjoitukseksi.
Tarinaa ei tarvitse kertoa yhden Twitter-tilin kautta. Esimerkiksi Ylen #titanicilla -projekti on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisten hahmojen kautta on mahdollista kertoa tarina, jossa näkökulmakerronta on viety pitkälle. Ylellä on myös muita samantyyppisiä historiallisia projekteja, suosittelen vilkaisemaan! Loistava tapa tuoda historiaa esiin tarinallisesti uusien teknologioiden avulla.
Useamman tilin käyttö yhden tarinan kerronnassa tekee lukukokemuksesta epälineaarisen, mikä on kiinnostavaa siksi, että se poikkeaa niin paljon perinteisen kirjan lukemisesta. Eri hahmojen twiitit voi halutessaan lukea missä tahansa järjestyksessä, tai seurata vain tiettyä hahmoa.
Useamman tilin käyttöön perustuvan tarinan voi muodostaa myös useampi kuin yksi kirjoittaja. Eri kirjoittajien fiktiiviset hahmot voivat ”puhua” toisilleen twiittien kautta. Julkinen foorumi toimii silloin kollektiivisen kirjallisuuden alustana, jonka kirjoittamiseen periaatteessa kuka tahansa voi ottaa osaa.
Monet kirjailijat ovat käyttäneet kirjoissaan valokuvia. Reaaliajassa ilmestyvän dekkarin seuraaminen voi olla aika kutkuttavaa, jos tekstiin liittyykin aivan oikea valokuva siitä pimeällä metsätiellä seisovan auton takakontista, jota murhaajaa jäljittävä etsivä juuri lähestyy…
Kuva ja yhden twiitin runoproosa ovat myös tavattoman kaunis yhdistelmä.
Tätä tekstiä kirjoittaessani olen innostunut Twitter-tarinoiden mahdollisuuksista vieläkin enemmänkin jos mahdollista. Toivottavasti tämä taiteenlaji saa Suomessakin enemmän harrastajia. Yhdysvalloissa on järjestetty useampia vuosia Twitter Fiction Festival -niminen tapahtuma, saisikohan samanlaisen meillekin?
Tiedättekö muuten mitä? Yritin etsiä malliesimerkkiä twitter-tarinasta suomenkielisellä hashtagilla #twitterfiktio. Ei tuloksia. Nyt olisi saumaa rohkealle edellä kävijälle.
Kuva: Andreas Eldh (Flickr)