[julkaistu aiemmin toisella blogialustalla 14.5.2017]
Digitaalisuus tekee kustantamisesta halpaa ja helppoa. Siksi se on lisännyt myös omakustanteiden määrää. Samalla kun isojen kustantamoiden on nähty muuttuvan entistä kaupallisemmiksi, kirjailijat ja muut kulttuurialan toimijat ovat perustaneet omia pienkustantamoitaan. Niiden resurssit julkaista teoksia ovat kuitenkin hyvin rajalliset.
Itsejulkaisuiden määrän kasvuun vaikuttaa myös nettiajalle tyypillinen tuottaja-kuluttaja -rooli ja itsetekemisen kulttuuri. Lisäksi sosiaalinen media on tehnyt laajasta ja edullisesta markkinoinnista mahdollista. Kun halu kirjailijaksi elää vahvana eikä esteitä unelman toteuttamiseksi oikeastaan ole, niin miksi ei?
Itsejulkaisemisen voi nähdä kapinana perinteisiä kustantamoita kohtaan. Pienen yksityisyrittäjän taisteluna isoa konsernia vastaan. Ilman kustannusalan välikäsiä suurempi tuotto kilahtaa tekijän tilille, eikä kukaan määrittele miten ja mistä saa kirjoittaa. Marginaalitkin aiheet käyvät. Verkko on indie-kirjallisuuden kultakaivos.
Millaisia keinoja digitaalisuus sitten tarjoaa omakustantamisen välineiksi ja miten ne toimivat? Millaisia kulttuureja erilaisten kanavien ympärille on muodostunut ja miten ne vaikuttavat kirjallisuuden trendeihin?
Omakustanteiden julkaisuun ja myyntiin verkossa on kaksi pääasiallista kanavaa. Olemassa oleva verkkokauppa, jonka palvelussa teos julkaistaan ja saatetaan myyntiin, tai teoksen julkaiseminen ja myyminen omien verkkosivujen kautta.
Amazon on Yhdysvaltalainen verkkokauppajätti ja kirjakustantamo, joka on tullut tunnetuksi myös omakustannekirjojen julkaisukanavana. Amazonin myynnin volyymi on järkälemäinen ja se yhdistetään usein kokeellisiin innovaatioihin ja palveluihin, kuten esimerkiksi robottilennokeiden käyttöön pakettikuljetuksissa.
Omakustantajan kannalta Amazonista tekee julkaisukanavana mielenkiintoisen sen edullisuus, helppokäyttöisyys (mm. työkalut e-kirjan tekemiseen) sekä valtavan kokoiset markkinat. Jos kirjoitat suomeksi, rajoitteenasi on pieni kielialue. Jos taas englanniksi, tai muulla paljon puhutulla kielellä, tätäkään rajoitetta ei ole. Toki kilpailu Amazonissa on kovaa. Viidakossa vallitsevat viidakon säännöt.
Amazonilla on kolme erilaista julkaisuformaattia omakustantamisen tarpeisiin: painettukirja, e-kirja ja äänikirja.
Kindle direct publishing on ilmainen palvelu, jonka kautta kirjoittajan on mahdollista julkaista teoksiaan e-kirjoina tai pokkareina Amazonin verkkokaupassa. Amazon ottaa provisiota myydyistä kappaleista. Palvelussa on erilaisia julkaisuvaihtoehtoja, joiden ehdot ja provisiot vaihtelevat.
CreateSpace on palvelu painetuille kirjoille ja ACX äänikirjoille.
Miinuspuolena: Amazonin verkkokaupoissa myytyjen teosten kirjailijalle tulevat rojaltit ovat pienemmät kuin silloin, jos myisit teoksia suoraan verkkosivujesi kautta. Toisaalta, Amazon tarjoaa mielenkiintoisia välineitä teoksen julkaisuun ja markkinointiin, sekä valmiin, suuren yleisön.
Tällä hetkellä suomenkielisiä teoksia julkaistaan aika vähän Amazonissa, mutta tilanteen soisi muuttuvan tulevaisuudessa. Suomalainen vastaava palvelu on Elisa Kirja. Sen kautta voit julkaista ilmaiseksi e-kirjan, joka tulee myyntiin Elisa Kirja -verkkokauppaan. Elisa Kirja maksaa kirjailijalle rojalteja 70% myydyn kirjan nettomyyntihinnasta. Samalla tavalla kuin Amazonikin, se tarjoaa myös Print-on-demand -palvelua, eli kirjan painamista digitaalisesta tiedostosta silloin kun joku tilaa painetun kirjan.
Gumroad on alusta, jossa kirjoittaja voi myydä teoksiaan suoraan kuluttajalle. Sen vaatimat provisiot ovat Amazonia pienemmät, mutta toisaalta vastuu mahdollisten lukijoiden tavoittamisesta on voimakkaammin kirjoittajan vastuulla.
Omakustanteilla menestyminen on mahdollista, muttei helppoa, etenkään jos kirjoittaa suomenkielellä.
Yhdysvalloissa, jossa omakustanteet ovat yleisempiä kuin meillä, ja myös suurempaa bisnestä, omakustantaminen on osittain syrjäyttänyt pienkustantamoita. Kun kuka tahansa voi julkaista teoksen, miksi antaa suurinta osaa tuotoista pienkustantamolle, jonka mahdollisuudet laajaan markkinointiin ovat rajalliset.
Aikaisemmin kustantamot toimivat kirjallisuuden laadunvartijoina, mutta halvan (tai jopa ilmaisen) omakustantamisen aikana kuka tahansa voi julkaista kirjan. Tämä tietenkin tarkoittaa myös sitä, että suuri osa omakustanteita on keskeneräisiä, toimimattomia tai yksinkertaisesti huonosti kirjoitettuja. Osa on suoranaista huijausta. Joidenkin itsejulkaisujen kohdalla aikaa teoksen työstämiseen olisi tarvittu enemmän; ilman kustannustoimittajan hillitsevää vaikutusta moni kirjoittaja turhautuu ja haluaa puskea luovuutensa hedelmän maailmalle mahdollisimman nopeasti, usein liian nopeasti.
Pieni osa omakustanteista on todellisia helmiä, ja aina välillä itsejulkaisujen suuresta massasta nousee hittejä. Fifty Shades of Grey julkaistiin alun perin omakustanteena. Suomessa esimerkiksi Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja on julkaistu alun perin verkossa ja sen jälkeen painettuna omakustanteena.
Koska Suomessa e-kirjamarkkinat ovat vielä pienet, seuraava koskee lähinnä englanniksi kirjoittavia. Verkossa myytävien omakustanteisten e-kirjojen myyntihinnat ovat pieniä. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjaa on myytävä paljon, jos haluaa elää kirjoittamalla. Jos haluaa myydä paljon, pitää kirjoittaa paljon. Yhtä teosta ei voi työstää vuosia. Itsenäisenä kirjailijana toimiminen on hektistä bisnestä. Näen sillä ainakin kaksi seurausta.
1.) koska paljous on valttia, lisääntyy paine nopeaan julkaisuun. Se ei välttämättä ole niin vaarallista viihdekirjallisuuden kohdalla, jos tärkeintä on kiinnostava tarina eikä niinkään timantiksi hiottu kieli. Joskus liika huolimattomuus on kuitenkin vain liikaa.
2.) Keskipitkien tekstien ja novellien yksittäisen julkaisemisen lisääntyminen. Ja TÄMÄ on todella kiinnostavaa siksi, että pitkien romaanien valtakausi on jatkunut länsimaissa jo kolmatta sataa vuotta. Onko se vihdoin murtumassa? Tuleeko tästä novellien vuosisata?
Saman tyyppinen ilmiö on todellisuutta jo musiikkiteollisuuden puolella. Aikaisemmin, vinyylien, kasettien ja CD-levyjen aikakaudella, musiikkituotteen yleinen perusmuoto oli albumi. Suoratoistopalveluiden ja digitaalisen musiikin kaudella perusmuodoksi on alkanut vakiintua yksi kappale. Kuuntelijat luovat omia soittolistojaan, joihin keräävät haluamansa kappaleet eri artisteilta. Albumien ns. täytekappaleet ovat katoava luonnonvara.
Hektistä nykyaikaamme ajatellen tuntuisi varsin luontevalta, jos lyhyemmät proosan muodot lisäävät merkitystään kirjallisuuden muotona. Varsinkin kun digitaalisen itsejulkaisun trendi tukee ilmiötä.
Suomessa omakustanteiden markkinoita rajoittavat niiden vähäinen arvostus sekä e-kirjojen suhteellisen korkeat hinnat. Elisa Kirjassa omakustanteet on kategorisoitu luokkaan itsejulkaisut, ja erotettu siten muista julkaisuista omaksi ryhmäkseen. Erottelulla luodaan kuvaa siitä, että omakustanteet eroavat perustavaa laatua olevalla tavalla muusta kirjallisuudesta, joka ei välttämättä pidä paikkaansa.
Moni kirjoittaja myös tuhoaa mahdollisuutensa saada kirjalleen lukijoita hinnoittelemalla teoksen liian kalliiksi. Jos kirja maksaa vain euron tai pari, kynnys sen ostoon on matala siitäkin huolimatta, ettei kirjailija ole tunnettu.
Menestystarinat ovat jonkin verran parantaneet omakustanteiden mainetta. Ne luovat lukijakuntaan uskoa siitä, ettei omakustanne automaattisesti tarkoita huonoa. Kirjallisuuskulttuurit muuttuvat kun mielikuvat muuttuvat. Tulevaisuudessa ehkä Suomeenkin syntyy enemmän ruohonjuuritason kirjallista toimintaa, jota hyvä pöhinä omakustantamisen kanavissa edesauttaa.
Kuva: natureworks (Pixabay)