[julkaistu alunperin toisella blogialustalla 19.3.2017]
Kirja-aloilla on käynnissä vallankumous. Se on sama vallankumous, joka on ollut käynnissä vuosikymmeniä muilla aloilla; vanhat formaatit kuolevat, uusia syntyy, kaikki digitalisoituu.
Musiikki ja lehdet ovat jo siirtyneet nettiin. Tällä hetkellä on käynnissä suuri oppikirjojen digitalisoinnin buumi, jota tukee koulujen niin sanottu digiloikka.
E-kirjojen markkinaosuus Suomessa on kasvanut, hitaasti, mutta varmasti. Isommilla, englanninkielisillä kirjamarkkinoilla esimerkiksi USA:ssa ja Iso Britanniassa, digi haukkaa jo yli 10 prosentin siivun, kaunokirjallisuudessa jopa neljäsosan. Suomessa e-kirjojen markkinaosuuden on arvioitu vuonna 2017 kasvavan 9,7 prosenttiin. Ja tämä on tietysti vasta alkua.
Painettu kirja saattaa kuolla, mutta kirjallisuus ei. Minua ei oikeastaan hirveästi liikuta luenko kirjani jatkossa näytöltä vai paperilta. Sen sijaan paljon kiinnostavampaa on, muuttaako kirjallisuuden formaatti sen sisältöjä.
Saksalainen keksijä Johannes Gutenberg kehitti painokoneensa vuonna 1436. Kirjapainannan ensimmäisinä vuosikymmeninä painetut kirjat muistuttivat ulkoisesti käsinkirjoitettuja, sillä se oli malli, johon oli totuttu. Samalla tavalla e-kirjat muistuttavat vielä suuresti painettuja sisariaan, huolimatta siitä, että digitaalisuus mahdollistaa paljon muutakin kuin painetun kirjan sähköisen näköispainoksen luomisen.
Formaatin ja sisällön suhde ei koske pelkästään kirjallisuuden ulkoista pintaa. Voit ehkä kuvitella, miksei romaaneja hirveästi kirjoiteltu silloin kun käytössä olivat vain savitaulut.
Käsinkirjoituksen aikakaudella kirjat muuttuivat sekä kirjureiden virheiden että tulkintojen vaikutuksesta. Kirjoihin tehtiin merkintöjä. Painettu kirja on totuttu näkemään pysyvänä ja muuttumattomana. Tässä suhteessa e-kirjallisuus voi toimia paluuna painokonetta edeltävään aikaan.
Väline on viesti, totesi kulttuurifilosofi Marshall McLuhan kirjassaan Understanding Media: the Extensions of Man (1964). Millaisia ilmiöitä digitaalisuus sitten mahdollistaa?
1. Monimediaisuus Painettu kirja koostuu tekstistä ja joskus myös (painetuista) kuvista. Digitaalisuus mahdollistaa monimediaisuuden. Digikirja voi koostua tekstin ja kuvien lisäksi myös liikkuvasta kuvasta (videot, gif-animaatiot) tai siihen voidaan liittää ääntä. Myöskään lisätyn todellisuuden tai virtuaalitodellisuuden elementtien lisääminen digikirjaan ei ole mahdotonta.
2. Hyperlinkitys Digikirja voi sisältää linkkejä tekstin sisällä tai verkkosivuille (jos verkkoyhteys on käytettävissä) Varsinkin tietokirjat hyötyvät tästä, kun lukija voi yhdellä klikkauksella tarkistaa kirjan viittaukset ja lähdetiedot.
Jos hyperlinkitys muuttaa lukutottumuksiamme lineaarisesta epälineaarisen lukemisen suuntaan, on hyvin mahdollista, että pirstaleisempi, mosaiikkimainen kirjallisuus nousee jossain vaiheessa trendiksi.
3. Interaktiivisuus Digikirjallisuus saattaa saada tulevaisuudessa entistä enemmän pelillisiä piirteitä. Linkitys on mahdollistanut jo kauan erilaisten hypertekstien kirjoittamisen. Hypertekstien lukeminen ei ole lineaarista, vaan perustuu yleensä lukijan tekemiin valintoihin, jotka vaikuttavat tarinaan. Tällöin tarina on kuin haarautuva polku, jonka tiettyjä haaroja lukija seuraa jättäen muut haarat huomiotta. Kustannusyhtiö Kirjalabyrintti on erikoistunut interaktiivisten kirjojen kustantamiseen.
Yksi interaktiivisen kirjallisuuden muoto on tekstiseikkailupeli. Ne olivat suosittuja 80-luvulla kotitietokoneiden alkuaikoina. Jospa pelillisten menetelmien avulla saataisiin ne nuoretkin lukemaan?
4. Pituus Digitaalisessa kirjassa sivumäärä menettää fyysisen merkityksensä. Sivujen kääntely perustuu ajatukseen digikirjasta painetun kirjan näköiskopiona. Todennäköisesti mennäänkin siihen suuntaan, että kirjan lukeminen tapahtuu samalla tavalla kuin verkkosivun lukeminen, eli alaspäin scrollaamalla. Kun vielä tietyn kohdan haku tekstin sisältä onnistuu helpoiten hakukoneen avulla, saattavat sivunumerot kadota kokonaan.
Tällä hetkellä useampi sataa sivuinen romaani on vakiintunut yleisimmäksi painetun kirjallisuuden muodoksemme. Kun sivumäärillä ei ole enää fyysistä merkitystä, voi olla, että kirjojen nykyisestä varsin tasaisesta 300-400 sivun standardikoosta luovutaan ja tekstien pituuteen tulee entistä enemmän vaihtelua. Saa nähdä päättyykö romaanin parisataavuotinen valtakausi.
Verkossa on jo syntynyt uusia kirjallisuuden muotoja, esimerkiksi pikaviesti- ja Twitter-tarinat.
5. Sosiaalisen lukemisen ja kirjoittamisen uusi tuleminen Sosiaalisessa mediassa toimii jo nyt erilaisia verkkolukupiirejä sekä fanifiktio- ja muita kirjoittamisyhteisöjä. Jos sekä lukemista että kirjoittamista pidetään tällä hetkellä yksinäisenä puuhasteluna, tulevaisuus voi olla toinen. Mahdollisen kirjallisuuden seura julkaisi ensimmäisen kollektiiviromaaninsa Ihmiskokeita viime vuonna.
6. Kirja-alan murros ja omakustantaminen Digitaalisuus on lisännyt omakustanteiden määrää, sillä kirjojen julkaiseminen diginä on helppoa ja halpaa. Kuka tahansa voi julkaista kirjan ilman kustantamoiden portinvartijoiden hampaisiin joutumista. Julkaistujen tekstien ja niiden variaatioiden määrät lisääntyvät, samoin laatuerot.
Amazonin kaltaisten kirjallisuutta(kin) välittävien verkkopalveluiden avulla on syntynyt omakustannekirjailijoita, jotka elättävät itsensä kirjoittamalla, ja jopa tienaavat hyvin. Suomessa esimerkiksi Elisa Kirja välittää omakustannekirjailijoiden teoksia.
Rahoitusmallit muuttuvat. Verkossa on helppo masinoida joukkorahoituskampanjoita. Ehkä jonkinlainen mesenaatti- tai ”maksa mitä jaksat”-malli yleistyy kirjallisuuden (ja ylipäätään taiteen) rahoituksessa.
Listaamani asiat ovat jo asemansa vakiinnuttaneita tai nupullaan olevia digitaalisen kirjallisuuden ilmiöitä. Niiden vieminen pidemmälle koettelee jo mielikuvituksen rajoja. Isoja muutoksia on varmasti tulossa. Aion seuraavien viikkojen aikana kirjoittaa näistä ilmiöistä lisää, pysy siis kuulolla.
Millaisia muotoja sinä uskot kirjallisuuden saavan tulevaisuudessa?
Kuva: Negative Space (Pexels)
Kommentit