[Julkaistu alkuperäisesti aiemmalla blogialustalla 5.3.2017]
Oletko koskaan tuntenut, ettet jaksa enää keskittyä pitkien tekstien lukemiseen samalla tavalla kuin aiemmin? Et ole havaintosi kanssa yksin.
Luin jokin aika sitten Nicholas Carrin kirjan Pinnalliset - mitä Internet tekee aivoillemme. Kyseessä on Pulitzer-palkintoehdokkaana vuonna 2011 ollut teos, joka on herättänyt paljon sekä kiinnostusta että kritiikkiä.
Carrin kirjan ydinväittämä on, että Internetillä on haitallisia vaikutuksia kognitioomme; se tekee meistä keskittymiskyvyttömiä ja heikentää ajatteluamme. Carr perustaa väitteensä aivojen neuroplastisuuteen, joka on tieteellisesti todistettu fakta.
Neuroplastisuus tarkoittaa aivojen kykyä mukautua, eli esimerkiksi muistia on mahdollista parantaa harjoittelemalla. Koska aivot muuttuvat sen mukaan, miten ja mihin niitä käyttää, myös käyttämämme teknologiat voivat johdottaa aivomme uudelleen.
Internet kannustaa aivojamme omaksumaan silmäilevän, hyppivän ja pinnallisen tavan lukea. Se on nopean tiedonhankinnan kannalta tehokas ja hyvä strategia, mutta syvälliseen ajatteluun ja muistamiseen se ei kannusta. Miksi pitäisi muistaa tai tietää mitään, kun aina voi googlettaa?
Carrin pelkona on, että kun totutamme aivomme tällaiseen lukustrategiaan, emme myöskään pysty enää keskittymään pitkien tekstien, kuten kirjojen, lukemiseen.
Carr on saanut kritiikkiä teknologiavastaisuudesta. Uusia teknologioita on pelätty aina ennen kuin ne ovat muodostuneet itsestään selväksi osaksi arkielämää. Tietotulvan vaikutuksia pelättiin jo, kun painotekniikka kehittyi 1500-luvulla.
Lukutapojen muutosta pohtiessa täytyy ottaa huomioon myös se, että meillä on ollut jo kauan ennen digiaikaa erilaisia lukustrategioita, joita on käytetty eri tarkoituksiin.
Silmäilevällä lukemisella on helppo saada yleiskuva tekstistä ja se auttaa lukemaan valikoivasti silloin, kun et ole varma kannattaako juuri kyseinen teksti lukea. Skannaavalla lukemisella taas etsitään vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen tai esimerkiksi tiettyä kohtaa tekstistä. Intensiivinen koko tekstin lukeminen ei siis suinkaan ole aina järkevin vaihtoehto.
Minusta Carrin ajatukset ovat kiinnostavia, mutta liian mustavalkoisia. Hän on oikeassa siinä, että aivot toimivat siten kuin ne on opetettu toimimaan, ja ainoastaan yhden lukustrategian harjoittaminen johtaa muiden puutteelliseen hallintaan.
Internetin käyttö ei estä kirjojen lukemista, vaan kirjojen lukemattomuus estää sitä.
Jos emme lue pitkiä tekstejä emmekä milloinkaan keskity syvälliseen ja intensiiviseen lukemiseen, sen aloittaminen yhtäkkiä tuntuu siltä kuin tarpoisi suossa. Eihän kukaan lähde maratonillekaan treenaamatta.
Internetin lukemista (ja toisinaan myös muuta elämää) haittaavin puoli lieneekin sen suuri vetovoima.
No, miten on, jaksoitko lukea loppuun vai harhauduitko välissä Facebook-sivullesi?