[Julkaistu aiemmin toisella blogialustalla 18.6.2017]
Jos seurasit huhtikuussa kuntavaalien tuloksia, saatoit törmätä robotin kirjoittamiin uutisiin. Ylen uutisrobotti Voitto teki jutun jokaisen kunnan vaalituloksesta, ja ne julkaistiin verkossa vain sekunnin murto-osan viiveellä ääntenlaskennan päättymisestä.
Voitto ei ole ainoa käytössä oleva uutisrobotti Suomessa. HSS Media ilmoitti viime vuoden lopussa ottavansa käyttöön urheilu-uutisia kirjoittavan Rosalinda-robotin. Myös Helsingin Sanomat on tehnyt vastaavia kokeiluja.
Uutisrobotti on tietokoneohjelma, joka on ohjelmoitu kirjoittamaan teksti hyödyntäen valmista sanavarastoa sekä datamassaa esimerkiksi urheilu-, vaali- tai taloustuloksista. Ne ovatkin mainioita journalismin työvälineitä raporteissa ja erilaisissa pikku-uutisissa, joiden uutissisältö on kaavamaista datan esittämistä ja joiden tekoon ihmistoimittajalta uhrautuisi turhan paljon aikaa.
Nykyisenkaltaiset uutisrobotit tekevät tekstipohjiin perustuvia raportteja, eivät varsinaista journalismia, eivätkä siten tietenkään pysty korvaamaan ihmistoimittajia.
Koneoppiminen saattaa kuitenkin muuttaa tekstin tuottamisen maailman. Siitä on saatu jo hieman esimakua, sillä alalla on juuri nyt paljon pöhinää.
Microsoftin koneoppimiseen perustuva, keskusteleva ja keskusteluista oppiva Tay-robotti onnistui saamaan viime vuonna aikaan melkoisen kohun muututtuaan Twitterissä pari tuntia julkaisunsa jälkeen rasistiksi.
Rumba uutisoi joulukuussa Toronton yliopiston luomasta ”neural karaoke” -ohjelmasta, joka sekä sävelsi, sanoitti että lauloi joululaulun analysoimansa jouluisen kuvan perusteella.
Tekoälyn tuottama joululaulu on vielä hirveää kuunneltavaa. Kuitenkin, kun tekoälyteknologia tulevaisuudessa kehittyy, ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että tekoäly tuottaisi yksilöllistä musiikkia kuulijan sen hetkisten toiveiden mukaan. Musiikkialalla massahittibiisit ovat jo muutenkin varsin kaavamaisia. Ehkä näemme AI-musiikin trendiaallon jo lähivuosina.
Twitterissä taas voit seurata DeepLearnrot-neuroverkon tuottamaa ”jatko-osaa Kalevalalle”. DeepLearnrot on suomalaisen keskustelurobotteja asiakaspalveluun tuottavan Ultimate.ai:n taidonnäyte.
Yhdysvalloissa on jo vuodesta 2013 järjestetty NaNoGenMo eli National Novel Generation Month, jossa tarkoituksena on koodata ohjelma, joka luo 50 000 sanan romaanin.
Japanissa taas järjestetään vuosittain kirjoituskilpailu, Hoshi Shinichi Literary Award, jonka osanottajan ei tarvitse olla ihminen. Kisaan osallistuvat kone-tuotetut tekstit eivät synny ilman ihmisapua; parhaissa teksteissä ihminen on yleensä tuottanut tekstistä suurimman osan. Viime vuonna joka neljäs kisaan osallistuneista tekoälyn tuottamista teksteistä pääsi läpi ensimmäiseltä kierrokselta. Tuomarit eivät tienneet, mitkä teksteistä on tuotettu koneiden avulla.
Eli vastaus otsikon kysymykseen on kyllä, robotti voi kirjoittaa romaanin. Työnsä puolesta pelkäävien kirjailijoiden, toimittajien ja muiden tekstityöläisten onneksi tekoälyn tuottamat tekstit saadaan laadullisesti ihmiskädenjälkeä vastaavaksi vain ihmisen avulla. Vielä.
Tekoälyn kehitys on ollut viime vuosina huimaa.
Kun tiedämme, että tekstien narratiivit ovat usein ainakin jossain määrin kaavamaisia, eheän kertomuksen rakentaminen ei vaadi valtavaa teknologista loikkaa tekoälyn kehittämisessä. Kone voi omaksua tietyn kirjailijan tai teoksen tyylin ja sanavaraston samaan tapaan kuin DeepLearnrot on tehnyt Kalevalalle.
Jos koneoppimista hyödynnetään romaanin kohdalla samaan tapaan kuin musiikkia tekevän tekoälyn, tulevaisuudessa lukijan on ehkäpä mahdollista saada toiveitaan vastaavaa yksilöllistä, koneen tuottamaa luettavaa. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos tekoäly valjastettaisiin kirjoittamaan neurofiktiota?
Se, olisiko tekoälyn tuottama kirjallisuus tasoltaan kioskikirjallisuuden kaltaista tai lähempänä surrealismia, riippuu tietysti teknologian kehityksestä ja kehityksen rajoista.
Itse en hetkeäkään usko, että tulevaisuuden kirjallisuus olisi pelkästään robottien kirjoittamaa. Kirjallisuus ja kirjoittaminen kytkeytyvät niin vahvasti ihmislajin tarpeisiin kertoa ja samaistua toisen kertomaan, että ihmiset tuskin koskaan lakkaavat jakamasta tarinoitaan muille. Sen sijaan robottikirjallisuus voi luoda uuden kiinnostavan kirjallisuuden genren tai tekoälyä voidaan käyttää kaavamaisen viihdekirjallisuuden edulliseen ja nopeaan massatuottamiseen.
Ja jos Stephen Hawkingin varoittelut supertekoälystä joskus realisoituvat, millään tällä ei ole mitään väliä.
Kuva: Mzlle (Pixabay)
Comments