[Julkaistu alunperin toisella blogialustalla 10.9.2017]
Tämä kirjoitus on ylistys lyhytproosalle. Se sisältää paljon subjektiivisia mielipiteitä lyhytproosan merkityksestä, joille löytyy varmasti myös vasta-argumentteja. Siitä huolimatta kirjoitan tämän ja seison jokaisen väitteeni takana. Rakastan lyhytproosaa.
Lyhytproosa on digitaalisen maailman merkittävin kirjallisen fiktion muoto (kun videotuotantojen käsikirjoituksia ei oteta huomioon, ja eihän niitä oteta, ainakaan nyt).
Romaani voi istua itseoikeutettuna hallitsijana rautavaltaistuimella kun tarkastellaan painettua kaunokirjallisuutta, mutta digimaailma on lyhyttä ja tiivistä. Nollien ja ykkösten maailmassa on loputtomasti tilaa, mutta vain vähän aikaa tuhlattavaksi.
Miksi lyhytproosa? Mikä tekee lyhytproosasta merkittävän kirjallisuuden lajin? Mihin sen ja digin kihlaus oikein perustuu?
Lyhytproosan kirjoittaminen vaatii osittain erilaisia taitoja kuin romaanin kirjoittaminen. Hyvä romaanikirjailija ei välttämättä ole hyvä lyhytproosan kirjoittaja, ja toisin päin.
Romaani vaatii laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Se on itsestään selvää, kun kyse on suurista tekstimassoista, aina parista sadasta sivusta tuhansiin.
Lyhytproosassa suurin haaste on se, miten pystyy sanomaan kaiken tarvittavan, eikä yhtään liikaa, enimmillään muutaman kymmenen sivun pituisessa tekstissä.
”Eikä yhtään liikaa” -sääntö saattaa olla jopa tärkein; siinä missä romaania saattaa joutua lukemaan sata sivua ennen kuin tapahtumat lähtevät kunnolla käyntiin, lyhytproosassa ei ole tilaa löysyydelle. Löysää proosaa sisältävä lyhytproosateksti on yksinkertaisesti huono.
Tietyssä mielessä (taidokkaan) lyhytproosan kirjoittaminen voi olla romaanin kirjoittamista hankalampaa. Pitempi teksti on anteeksiantavaisempi. Kömpelömpi virke tai purppuraproosa-kohtaus hukkuu kokonaisuuteen. Lyhytproosa on säälimätön kaikille erehdyksille.
Hyvän lyhytproosan kirjoittaminen vaatii tarkkaa tyyliä. Siksi suosittelenkin usein etsimään ja kehittämään omaa kirjallista tyyliä nimenomaan kirjoittamalla lyhyttä. Lyhytproosan mestarit ovat tyylitaitureita.
Lyhytproosa on merkittävä kirjallisuuden laji myös yhteiskunnallisemmista syistä.
Se on tasa-arvoinen laji.
Oletko koskaan miettinyt miksi niin sanottua marginaalisempaa kirjallisuutta julkaistaan usein novelleina?
Genrekirjallisuutta julkaistaan huomattavan paljon novelleina, erityisesti silloin kun kyse on tietyn genren alalajista tai alalajin alalajista. Myös kehittymättömämmillä kirjamarkkinoilla, esimerkiksi monissa köyhissä valtioissa, joissa kaupallista kustannustoimintaa on vain vähänlaisesti, novelleja julkaistaan enemmän. Sama juttu kun mietitään johonkin vähemmistöryhmään, vaikkapa lgbt-skeneen, fokusoitunutta kirjallisuutta. Lyhyttä ja tiivistä.
Novellit ovat loistavia kun tietyn genren, vähemmistöryhmän tai valtion kirjallisuusaktivistit haluavat nostaa antologioillaan ja verkkolehdillään useita uusia kirjoittajia lukijoiden tietoisuuteen. Kyse on siis yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, äänen antamisesta heille, joilla sitä ei ole, tai valtavirtakirjallisuudesta poikkeavan genren olemassaolosta.
Lisäksi lyhytproosa toimii mahtavasti verkossa, joka on demokraattisemman julkaisun perusta. Osittain sen toimivuus verkossa liittyy tietysti laitteiden rajoituksiin. Näytöltä on helpompaa lukea lyhyempää tekstiä silmien rasituksen vuoksi, erityisesti jos kyse on mobiililaitteista. Toisaalta kyse on matalasta kynnyksestä. Verkkoon on huomattavasti helpompaa laittaa teksti, jonka viiden sadan sivun massassa ei ole pyörinyt viimeistä kolmea vuotta, ja siellä tulee todennäköisemmin poimineeksi (ja lukeneeksi kokonaan) ennestään tuntemattoman kirjoittajan kymmensivuisen tarinan kuin kaksisataa sivuisen.
Kannustan nyt sinua, hyvä lukija, laajentamaan kirjallisuudentuntemustasi kokeilemalla sellaista lyhytproosatekstiä, jonka kaltaista et ole koskaan aiemmin lukenut. Oli se sitten tulevaisuuteen sijoittuva nuoren nigerialaisen kirjailijan scifinovelli tai lgbt-steampunk-fantasiaa. Avarra maailmaasi lyhyesti ja tiiviisti.
Marginaalisemman kirjallisuuden (ja lyhytproosan) ylistyksenä aloitan postaussarjan, jossa kerään omaksi ja blogini seuraajien iloksi mielenkiintoisia verkkosivustoja ja -lehtiä, jotka julkaisevat ilmaiseksi luettavaa lyhyttä fiktiota. Voit poimia sivuilta omat suosikkisi ja vinkata niitä kommenteissa myös muille lukijoille.
Sarjan ensimmäinen postaus käsittelee afrikkalaista lyhytproosaa.